Dungeon Master, tai kuten sitä silloin vuonna kivi ja keppi kaverini kanssa kutsuimme, "Jännityspeli", on allekirjoittaneen ensimmäinen kosketus tietokoneroolipeleihin. Jotain pelistä kertonee, että sen yksi hirviöistä, purppuramato, aiheutti minulle penskana painajaisia. Mutta itse asiaan: FTL Games kehitti ja julkaisi DM:n vuonna 1987 Atari ST:lle, ja vuosi myöhemmin Amigalle. Peli on portattu myös mm. PC:lle, SNES:lle ja Apple IIGS:lle. Peli on myös voittanut aikanaan lukuisia palkintoja eri lehdiltä, ja antoipa MikroBitin Niko Nirvikin sille 5 tähteä viidestä. Pelille on kaksi jatko-osaa, Chaos Strikes Back ja Dungeon Master II: Legend of Skullkeep.

Pelin erikoisuuksia on reaali-aikaisuus, sillä ajan roolipelit olivat melkein säännönmukaisesti vuoropohjaisia. Peli oli myöskin esimerkki ensimmäisestä oikeasti kolmiulotteisesta pelistä, vaikkakin liikkuminen tapahtuikin "ruutu" kerrallaan. Myöskin hahmonkehityksessä luovuttiin perinteisestä hahmoluokka- ja tasoperustaisesta tavasta ja pelin magiasysteemi oli erikoinen, jossa yhdistelemällä eri riimuja saatiin erilaisia loitsuja. Sankariporukan ohjaaminen tapahtuu hiiren ja näppäimistön yhdistelmällä.

Inventaario

Pelaajan tarkoituksena on seikkailla syvälle luolastoon noutamaan Firestaff, jonka on ainut ase joka voi taltuttaa pahan Kaaoslordin. Alussa valitaan neljän sankarin ryhmä (hardcorepelaajat pelaavat pelin läpi kahdella tai yhdellä hahmolla), jonka jälkeen pelaaja sukeltaa luolastoon joka kuhisee ansoja, hirviöitä ja tietenkin elämää helpottavia varusteita. Sankarit liikkuvat 2x2-muodostelmassa, jolloin eturivissa on yleensä taistelijat ja takarivissä velhot ja papit. Takarivistä ei voi lyödä aseella, mutta loitsut ja ampuma-aseet toimivat. Aseesta riippuen on 1-3 erilaista lyöntitapaa, jotka yleensä vaihtelivat nopeista mutta heikoista lyönneistä hitaisiin mutta tietenkin voimakkaisiin lyönteihin. Ja jos asetta ei ollut, pystyi hirviöille antamaan turpakäräjät lyöntien ja potkujen muodossa.

Jokaisella hahmolla on tietenkin perinteiset ominaisuudet kuten HP, Mana, Stamina, Strength ja Wisdom. Tämän lisäksi jokaisella hahmolla on 4 taitoa, Fighter, Ninja, Priest ja Wizard. Pelin alussa voi joko herättää henkiin (resurrect), jolloin hahmon ominaisuudet ja taidot pysyvät samana, tai uudelleensyntyminen (reincarnate), jolloin hahmot taidot tippuvat nollaan ja ominaisuuksiin saa muutamien pisteiden bonuksen. Vaikka reinkarnoiminen tekeekin pelistä hieman vaikeamman aluksi, on se kuitenkin viisaampi vaihtoehto, koska hahmot kehittyvät suhteellisen nopeasti alussa, ja niiden lopullinen potentiaali on paljon suurempi. Pelin taustatarina ei kerro, miksi sankarit ovat kuolleita, kuten vaihtoehdot antavat ymmärtää, tai miksi heidät on vangittu peileihin.

Uusi hahmo herätettynä henkiin

Taitojen kasvattaminen tapahtuu "Tee sitä niin se kasvaa" -tyylillä, eli Fighter-tason nostaminen vaatii tietenkin hirviöiden mätkimistä erilaisilla aseilla. Ninjatasoja saa tietenkin hakkaamalla ja potkimalla sekä heitto- ja ampuma-aseita käyttämällä, ja papit sekä velhot tietenkin etenevät loitsimalla em. ryhmiin kuuluvia loitsuja. Kaikki hahmot voivat kehittää kaikkia taitoja, mikä voi tietenkin olla vaikeaa, jos hahmolla ei ole esimerkiksi yhtään magiapisteitä. Taitojen kehittäminen lisää hahmon kestävyyttä ja/tai magiapisteitä, sekä antaa lisää perusominaisuuksia kuten Strenghtia tai Wisdomia.

Pelin loitsut muodostuvat yhdestä voimariimusta ja tämän lisäksi 1-3 vaikutusriimusta. Esimerkiksi tulipallo on tuliriimu ja siipiriimu. Loitsuja on lähes 30 erilaista, ja eikä näitä ole merkitty pelin manuaaliin, vaan ne on löydettävä itse pelistä, tai tietenkin, jos pelaaja tietää loitsut edellisiltä pelikerroilta tai netistä, ovat ne tietenkin heti käytettävissä. Tai kuten setä aikoinaan kaverinsa kanssa teki, kokeilemalla kaikki mahdolliset yhdistelmät läpi, joita on yli 200. Loitsuja löytyy perinteisestä tulipallosta ja salamasta suojaloitsuihin, sekä esimerkiksi seinien läpi katselua, valoa ja tietenkin erilaisia juomaloitsuja, parannusta, ominaisuuksia kohottamista ja myrkyn poistamista. Juomaloitsuja varten tarvitsee tietenkin tyhjän pullon.

Peli on jaettu 14 eri tasoon, jotka tietenkin vaikeutuvat syvemmälle mentäessä. Pelaaja joutuu ratkomaan monenlaisia arvoituksia (When is rock not rock) ja pulmia, taistelemaan kaikenlaisia hirviöitä muumioista lohikäärmeisiin vastaan, ja tietenkin välttelemään kaikenlaisia pirullisia ansoja. Tämän lisäksi jokainen hahmo tarvitsee ruokaa ja juomaa, joita onneksi löytyy yllättävän avokätisesti. Lisäksi löytyy tietenkin varusteita hahmoille, panssareita, aseita ja taikaesineitä.

Sankarit kohtaavat kirkusieniä

Pelin vaikeustaso on varsin brutaali, ja osa pelin puzzleista on harvinaisen epäloogisia. Varsinkin hirviöiden vaikeus kasvaa melkein eksponentiaalisesti, ja koska suurin osa vahinkoloitsuista on lähes tulkoon hyödyttömiä pahimpia hirviöitä vastaan, tuppaavat loppupään taistelut kestämään turhankin pitkään. Muuten pelistä ei kyllä juuri löydy haukuttavaa, grafiikat ovat varsin hyvät, vaikkakin hirviöillä ei juuri animointia olekaan. Ääniefektejä on ei ole liikaa, mutta tämä ei juuri taistelun ja toiminnan tiimellyksessä haittaa. Musiikkia pelissä ei ole ollenkaan, mikä sinänsä on miinus, mutta mikä myös omalla tavallaan luo jännitystä. Olen silti sitä mieltä, että jokaisen roolipelifanin kannattaa tätä kokeilla, sillä kaikista pienistä vioistaan huolimatta Dungeon Master on yksi lajityyppinsä merkittävimmistä teoksista. Ja koska emulaattoreilla kikkailu on perseestä, löytyy täältä parikin pelin remakea nykyaikaisille käyttöjärjestelmille. Em. sivulta löytyy myös paljon muuta tietoa pelistä ja sen jatko-osista.

Seuraavaa kertaa varten haluaisin, rakkaat lukijat, että te kertoisitte minulle jonkun pelin, josta haluaisitte minun kertovan. Ainoa vaatimus siis on että peli on julkaistu ennen vuotta 2001. Eli jättäkää kommenttilaatikkoon oma ehdotuksenne.