Pinball Illusions, tuo ruotsalaisen Digital Illusionsin viimeiseksi jäänyt flipperipeli, on varmasti yksi parhaita tietokoneflippereitä. Peli julkaistiin alun perin vuonna 1993 Amigalle ja myöhemmin 1995 PC:lle. Pelin erikoisuuksiin kuuluu mm. multiball-moodi, jollaista pelisarjassa ei oltu ennen nähty. Tätä peliä ennen DI oli julkaissut mm. Pinball Dreamsin ja Pinball Fantasiesin. Myöhemmin yhtiö on tehnyt mm. Battlefieldin ja Mirror's Edgen.
Pelissä on kolme taulua (PC-version erikoisjulkaisussa 4), joista teemoina löytyvät hieman Shirowin Appleseedia lainaava Law 'n Justice, ranta- ja biletysteemainen Babewatch ja extreme-urheilu-aiheinen Extreme Sports. Pelin musiikit ovat todella hyvin tehdyt ja sopivat taulujen teemoihin kuin nyrkki silmään. Ääniefektit ovat kohtalaiset, vaikkakin osa on vähän typerän kuuloisia. Grafiikat ovat mukavan värikkäät ja yksityiskohtaiset sekä selkeät.
Kaikissa tauluissa on 6-10 erilaista "tehtävää", joissa yleensä pitää ampua oikeisiin ramppeihin saadakseen pisteitä. Kun on suorittanut kaikki tehtävät, voi aktivoida lopullisen multiball-jackpot-moodin, jossa on mahdollista saada huimia pistesummia niin kauan kuin pelissä on vähintään 2 palloa. Myös pallon tippumisen jälkeen on mahdollista saadat suuret bonukset, jos pelaaja on kerännyt paljon komboja, joita saa ampumalla nopeasti peräkkäin ramppeihin.
Valitettavasti Frapsin ja DosBoxin yhteistyö ei sujunut, joten en voinut nauhoittaa teille videota, mutta Youtubesta löytyi pelin Amiga-version longplay-video.
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Dungeon Master, tai kuten sitä silloin vuonna kivi ja keppi kaverini kanssa kutsuimme, "Jännityspeli", on allekirjoittaneen ensimmäinen kosketus tietokoneroolipeleihin. Jotain pelistä kertonee, että sen yksi hirviöistä, purppuramato, aiheutti minulle penskana painajaisia. Mutta itse asiaan: FTL Games kehitti ja julkaisi DM:n vuonna 1987 Atari ST:lle, ja vuosi myöhemmin Amigalle. Peli on portattu myös mm. PC:lle, SNES:lle ja Apple IIGS:lle. Peli on myös voittanut aikanaan lukuisia palkintoja eri lehdiltä, ja antoipa MikroBitin Niko Nirvikin sille 5 tähteä viidestä. Pelille on kaksi jatko-osaa, Chaos Strikes Back ja Dungeon Master II: Legend of Skullkeep.
Pelin erikoisuuksia on reaali-aikaisuus, sillä ajan roolipelit olivat melkein säännönmukaisesti vuoropohjaisia. Peli oli myöskin esimerkki ensimmäisestä oikeasti kolmiulotteisesta pelistä, vaikkakin liikkuminen tapahtuikin "ruutu" kerrallaan. Myöskin hahmonkehityksessä luovuttiin perinteisestä hahmoluokka- ja tasoperustaisesta tavasta ja pelin magiasysteemi oli erikoinen, jossa yhdistelemällä eri riimuja saatiin erilaisia loitsuja. Sankariporukan ohjaaminen tapahtuu hiiren ja näppäimistön yhdistelmällä.
Pelaajan tarkoituksena on seikkailla syvälle luolastoon noutamaan Firestaff, jonka on ainut ase joka voi taltuttaa pahan Kaaoslordin. Alussa valitaan neljän sankarin ryhmä (hardcorepelaajat pelaavat pelin läpi kahdella tai yhdellä hahmolla), jonka jälkeen pelaaja sukeltaa luolastoon joka kuhisee ansoja, hirviöitä ja tietenkin elämää helpottavia varusteita. Sankarit liikkuvat 2x2-muodostelmassa, jolloin eturivissa on yleensä taistelijat ja takarivissä velhot ja papit. Takarivistä ei voi lyödä aseella, mutta loitsut ja ampuma-aseet toimivat. Aseesta riippuen on 1-3 erilaista lyöntitapaa, jotka yleensä vaihtelivat nopeista mutta heikoista lyönneistä hitaisiin mutta tietenkin voimakkaisiin lyönteihin. Ja jos asetta ei ollut, pystyi hirviöille antamaan turpakäräjät lyöntien ja potkujen muodossa.
Jokaisella hahmolla on tietenkin perinteiset ominaisuudet kuten HP, Mana, Stamina, Strength ja Wisdom. Tämän lisäksi jokaisella hahmolla on 4 taitoa, Fighter, Ninja, Priest ja Wizard. Pelin alussa voi joko herättää henkiin (resurrect), jolloin hahmon ominaisuudet ja taidot pysyvät samana, tai uudelleensyntyminen (reincarnate), jolloin hahmot taidot tippuvat nollaan ja ominaisuuksiin saa muutamien pisteiden bonuksen. Vaikka reinkarnoiminen tekeekin pelistä hieman vaikeamman aluksi, on se kuitenkin viisaampi vaihtoehto, koska hahmot kehittyvät suhteellisen nopeasti alussa, ja niiden lopullinen potentiaali on paljon suurempi. Pelin taustatarina ei kerro, miksi sankarit ovat kuolleita, kuten vaihtoehdot antavat ymmärtää, tai miksi heidät on vangittu peileihin.
Taitojen kasvattaminen tapahtuu "Tee sitä niin se kasvaa" -tyylillä, eli Fighter-tason nostaminen vaatii tietenkin hirviöiden mätkimistä erilaisilla aseilla. Ninjatasoja saa tietenkin hakkaamalla ja potkimalla sekä heitto- ja ampuma-aseita käyttämällä, ja papit sekä velhot tietenkin etenevät loitsimalla em. ryhmiin kuuluvia loitsuja. Kaikki hahmot voivat kehittää kaikkia taitoja, mikä voi tietenkin olla vaikeaa, jos hahmolla ei ole esimerkiksi yhtään magiapisteitä. Taitojen kehittäminen lisää hahmon kestävyyttä ja/tai magiapisteitä, sekä antaa lisää perusominaisuuksia kuten Strenghtia tai Wisdomia.
Pelin loitsut muodostuvat yhdestä voimariimusta ja tämän lisäksi 1-3 vaikutusriimusta. Esimerkiksi tulipallo on tuliriimu ja siipiriimu. Loitsuja on lähes 30 erilaista, ja eikä näitä ole merkitty pelin manuaaliin, vaan ne on löydettävä itse pelistä, tai tietenkin, jos pelaaja tietää loitsut edellisiltä pelikerroilta tai netistä, ovat ne tietenkin heti käytettävissä. Tai kuten setä aikoinaan kaverinsa kanssa teki, kokeilemalla kaikki mahdolliset yhdistelmät läpi, joita on yli 200. Loitsuja löytyy perinteisestä tulipallosta ja salamasta suojaloitsuihin, sekä esimerkiksi seinien läpi katselua, valoa ja tietenkin erilaisia juomaloitsuja, parannusta, ominaisuuksia kohottamista ja myrkyn poistamista. Juomaloitsuja varten tarvitsee tietenkin tyhjän pullon.
Peli on jaettu 14 eri tasoon, jotka tietenkin vaikeutuvat syvemmälle mentäessä. Pelaaja joutuu ratkomaan monenlaisia arvoituksia (When is rock not rock) ja pulmia, taistelemaan kaikenlaisia hirviöitä muumioista lohikäärmeisiin vastaan, ja tietenkin välttelemään kaikenlaisia pirullisia ansoja. Tämän lisäksi jokainen hahmo tarvitsee ruokaa ja juomaa, joita onneksi löytyy yllättävän avokätisesti. Lisäksi löytyy tietenkin varusteita hahmoille, panssareita, aseita ja taikaesineitä.
Pelin vaikeustaso on varsin brutaali, ja osa pelin puzzleista on harvinaisen epäloogisia. Varsinkin hirviöiden vaikeus kasvaa melkein eksponentiaalisesti, ja koska suurin osa vahinkoloitsuista on lähes tulkoon hyödyttömiä pahimpia hirviöitä vastaan, tuppaavat loppupään taistelut kestämään turhankin pitkään. Muuten pelistä ei kyllä juuri löydy haukuttavaa, grafiikat ovat varsin hyvät, vaikkakin hirviöillä ei juuri animointia olekaan. Ääniefektejä on ei ole liikaa, mutta tämä ei juuri taistelun ja toiminnan tiimellyksessä haittaa. Musiikkia pelissä ei ole ollenkaan, mikä sinänsä on miinus, mutta mikä myös omalla tavallaan luo jännitystä. Olen silti sitä mieltä, että jokaisen roolipelifanin kannattaa tätä kokeilla, sillä kaikista pienistä vioistaan huolimatta Dungeon Master on yksi lajityyppinsä merkittävimmistä teoksista. Ja koska emulaattoreilla kikkailu on perseestä, löytyy täältä parikin pelin remakea nykyaikaisille käyttöjärjestelmille. Em. sivulta löytyy myös paljon muuta tietoa pelistä ja sen jatko-osista.
Seuraavaa kertaa varten haluaisin, rakkaat lukijat, että te kertoisitte minulle jonkun pelin, josta haluaisitte minun kertovan. Ainoa vaatimus siis on että peli on julkaistu ennen vuotta 2001. Eli jättäkää kommenttilaatikkoon oma ehdotuksenne.
Pelin erikoisuuksia on reaali-aikaisuus, sillä ajan roolipelit olivat melkein säännönmukaisesti vuoropohjaisia. Peli oli myöskin esimerkki ensimmäisestä oikeasti kolmiulotteisesta pelistä, vaikkakin liikkuminen tapahtuikin "ruutu" kerrallaan. Myöskin hahmonkehityksessä luovuttiin perinteisestä hahmoluokka- ja tasoperustaisesta tavasta ja pelin magiasysteemi oli erikoinen, jossa yhdistelemällä eri riimuja saatiin erilaisia loitsuja. Sankariporukan ohjaaminen tapahtuu hiiren ja näppäimistön yhdistelmällä.
 | |
| Inventaario |
Jokaisella hahmolla on tietenkin perinteiset ominaisuudet kuten HP, Mana, Stamina, Strength ja Wisdom. Tämän lisäksi jokaisella hahmolla on 4 taitoa, Fighter, Ninja, Priest ja Wizard. Pelin alussa voi joko herättää henkiin (resurrect), jolloin hahmon ominaisuudet ja taidot pysyvät samana, tai uudelleensyntyminen (reincarnate), jolloin hahmot taidot tippuvat nollaan ja ominaisuuksiin saa muutamien pisteiden bonuksen. Vaikka reinkarnoiminen tekeekin pelistä hieman vaikeamman aluksi, on se kuitenkin viisaampi vaihtoehto, koska hahmot kehittyvät suhteellisen nopeasti alussa, ja niiden lopullinen potentiaali on paljon suurempi. Pelin taustatarina ei kerro, miksi sankarit ovat kuolleita, kuten vaihtoehdot antavat ymmärtää, tai miksi heidät on vangittu peileihin.
 |
| Uusi hahmo herätettynä henkiin |
Pelin loitsut muodostuvat yhdestä voimariimusta ja tämän lisäksi 1-3 vaikutusriimusta. Esimerkiksi tulipallo on tuliriimu ja siipiriimu. Loitsuja on lähes 30 erilaista, ja eikä näitä ole merkitty pelin manuaaliin, vaan ne on löydettävä itse pelistä, tai tietenkin, jos pelaaja tietää loitsut edellisiltä pelikerroilta tai netistä, ovat ne tietenkin heti käytettävissä. Tai kuten setä aikoinaan kaverinsa kanssa teki, kokeilemalla kaikki mahdolliset yhdistelmät läpi, joita on yli 200. Loitsuja löytyy perinteisestä tulipallosta ja salamasta suojaloitsuihin, sekä esimerkiksi seinien läpi katselua, valoa ja tietenkin erilaisia juomaloitsuja, parannusta, ominaisuuksia kohottamista ja myrkyn poistamista. Juomaloitsuja varten tarvitsee tietenkin tyhjän pullon.
Peli on jaettu 14 eri tasoon, jotka tietenkin vaikeutuvat syvemmälle mentäessä. Pelaaja joutuu ratkomaan monenlaisia arvoituksia (When is rock not rock) ja pulmia, taistelemaan kaikenlaisia hirviöitä muumioista lohikäärmeisiin vastaan, ja tietenkin välttelemään kaikenlaisia pirullisia ansoja. Tämän lisäksi jokainen hahmo tarvitsee ruokaa ja juomaa, joita onneksi löytyy yllättävän avokätisesti. Lisäksi löytyy tietenkin varusteita hahmoille, panssareita, aseita ja taikaesineitä.
 |
| Sankarit kohtaavat kirkusieniä |
Seuraavaa kertaa varten haluaisin, rakkaat lukijat, että te kertoisitte minulle jonkun pelin, josta haluaisitte minun kertovan. Ainoa vaatimus siis on että peli on julkaistu ennen vuotta 2001. Eli jättäkää kommenttilaatikkoon oma ehdotuksenne.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Ajattelin poistaa tuon äänestyksen muutamaa tuntia ennen sen loppumista, koska oletettavasti lisää ääniä tuskin olisi enää tullut. Pikemmittä puheitta, äänestyksen tulokset:
Master Of Magic: 4 ääntä
Dungeon Master: 7 ääntä
Secret Of Mana: 6 ääntä
Heroes of Might & Magic 3: 19 ääntä
Eli siis suuren yleisön pyynnöstä, kerron teille tänään Heroes of Might and Magicikista.
Heroes of Might and Magic 3 (lyhyesti joko heroes 3 tai HoMM3) on New World Computingin kehittämä ja 3DO Companyn vuonna 1999 julkaisema peli PC:lle sekä Windowsille, Macille että myöskin Linuxille. Pelistä on myös olemassa versio Gameboy Colorille, ja siitä suunniteltiin versiota myös Dreamcastille. Kuten pelin nimestä voi päätellä, on se kolmas peli sarjassa, ja tämän pelin jälkeen on julkaistu neljäs ja viideskin peli. King's Bountya voi ajatella pelisarjan esi-isänä. Peliin on myös kaksi lisälevyä, Armageddon's Blade ja Shadow of Death.
Peli koostuu juonta eteenpäin vievistä kampanjoista, jotka kertovat pelin tarinaa eri hahmojen kantilta. Pelin juoni on sidottu Might and Magic-pelisarjan kuudenteen osaan. Pelissä on myös myös perinteinen skirmish-pelimoodi tekoälyä vastaan, sekä moninpelimahdollisuus joko verkossa tai hotseattina.
HoMM3 on vuoropohjainen fantasiastrategiapeli, jossa pelaaja ohjaa kartalla yhtä tai useampaa sankaria. Pelissä on 7 eri resurssia, raha, puu, kivi, jalokivet, elohopea, kristallit ja rikki. Sankarit toimivat pelaajan armeijoiden kenraaleina, eivätkä suoranaisesti osallistu taisteluihin. Sankarit keräävät kokemuspisteitä taisteluista sekä kartalta löytyvistä aarrearkuista. Kokemuspisteet tietenkin kasvattavat sankarille lisää tasoja ja jokaisella tasolla saa satunnaisesti yhden pisteen lisää ominaisuuksiin ja valita yhden uuden taidon tai parantaa yhtä olemassaolevaa taitoa. Taitoja on toistakymmentä, ja ominaisuuksia 4: Attack, Defense, Spellpower ja Wisdom. Ominaisuuksista Attack ja Defense vaikuttaa suoraan sankarin komentamien yksiköiden tehokkuuteen, kun taas Spellpower ja Wisdom määrittävät kuinka tehokkaita ja kuinka paljon loitsuja sankari voi loitsia.
Pelissä on 9 eri faktiota jakautuneena yhtä moneen eri kaupunkityyppiin, joista yksi on saatavilla ainoastaan Armageddon's Blade-lisälevyn hankkineille. Jokaisella kaupungilla on omat 7 erilaista yksikköä, joilla jokaisella on myös päivitetty versio. Lyhyt kuvaus eri kaupungeista:
Kaupungit tuottavat tietyn määrän rahaa vuorossa, joka vastaa yhtä päivää. Kerran viikossa kaupungin asumuksiin ilmestyy lisää yksiköitä rekrytoitavaksi. Kartalta löytyy erilaisia "kaivoksia" jotka tuottavat jotain pelin seitsemästä eri resurssista. Tämän lisäksi maastosta löytyy artefakteja, joita sankarit voivat käyttää. Yleensä resursseja ja kaivoksia vartioivat hirviöt, jotka voivat olla joko kaupunkien yksiköitä tai joitakin pelin "neutraaleista" yksiköistä. Sankarin kohdatessa joko hirviöitä tai toisen sankarin, aiheutuu taistelu.
Taistelu tapahtuu heksoista koostuvalla kentällä, jossa voi olla maastosta riippuen erilaisia esteitä, tai kaupunkiin hyökätessä, muuri ja vallihauta. Yksiköt toimivat nopeuden mukaan, ja sankarit voivat kerran vuorossa heittää yhden loitsun. Yksiköt voivat olla joko käveleviä jolloin erilaiset esteet hidastavat niitä, lentäviä jolloin ne voivat ylittää melkein kaikki esteet, tai ampujia jotka voivat hyökätä vihollisen kimppuun matkan päästä.
Pelin grafiikat ovat suorastaan saateenkaarimaisen värikkäät muutamia tilesettejä lukuunottamatta ja taisteluissa yksiköiden animoinnit ovat varsin yksityiskohtaiset. Ääniefektit ovat valitettavasti varsin keskitasoa muutamia varsin naurettavia lukuunottamatta. Musiikit sitä vastoin ovat suorastaan mahtavat, heti päävalikon musiikeista lähtien. Tässäpä muutama esimerkki.
HoMM3 on muutamien risujensa puolesta siltikin melkoista ruusuilla tanssia. Pelattavuuden ja tunnelman ollessa kohdallaan tuppaa unohtamaan ne pikkuviat, joita ehkä muissa peleissä arvostelisi ankarammalla kädellä. Jos olet vuoropohjaisten strategiapelejen ystävä etkä ole pelannu tätä mestariteosta, suosittelen että hommaat kyseisen pelin esimerkiksi GoG:sta. (Disclaimer: minä en vastaa siitä jos saat potkut töistäsi tai hylsyt kursseillasi koulussasi.)
Master Of Magic: 4 ääntä
Dungeon Master: 7 ääntä
Secret Of Mana: 6 ääntä
Heroes of Might & Magic 3: 19 ääntä
Eli siis suuren yleisön pyynnöstä, kerron teille tänään Heroes of Might and Magicikista.
Heroes of Might and Magic 3 (lyhyesti joko heroes 3 tai HoMM3) on New World Computingin kehittämä ja 3DO Companyn vuonna 1999 julkaisema peli PC:lle sekä Windowsille, Macille että myöskin Linuxille. Pelistä on myös olemassa versio Gameboy Colorille, ja siitä suunniteltiin versiota myös Dreamcastille. Kuten pelin nimestä voi päätellä, on se kolmas peli sarjassa, ja tämän pelin jälkeen on julkaistu neljäs ja viideskin peli. King's Bountya voi ajatella pelisarjan esi-isänä. Peliin on myös kaksi lisälevyä, Armageddon's Blade ja Shadow of Death.
Peli koostuu juonta eteenpäin vievistä kampanjoista, jotka kertovat pelin tarinaa eri hahmojen kantilta. Pelin juoni on sidottu Might and Magic-pelisarjan kuudenteen osaan. Pelissä on myös myös perinteinen skirmish-pelimoodi tekoälyä vastaan, sekä moninpelimahdollisuus joko verkossa tai hotseattina.
HoMM3 on vuoropohjainen fantasiastrategiapeli, jossa pelaaja ohjaa kartalla yhtä tai useampaa sankaria. Pelissä on 7 eri resurssia, raha, puu, kivi, jalokivet, elohopea, kristallit ja rikki. Sankarit toimivat pelaajan armeijoiden kenraaleina, eivätkä suoranaisesti osallistu taisteluihin. Sankarit keräävät kokemuspisteitä taisteluista sekä kartalta löytyvistä aarrearkuista. Kokemuspisteet tietenkin kasvattavat sankarille lisää tasoja ja jokaisella tasolla saa satunnaisesti yhden pisteen lisää ominaisuuksiin ja valita yhden uuden taidon tai parantaa yhtä olemassaolevaa taitoa. Taitoja on toistakymmentä, ja ominaisuuksia 4: Attack, Defense, Spellpower ja Wisdom. Ominaisuuksista Attack ja Defense vaikuttaa suoraan sankarin komentamien yksiköiden tehokkuuteen, kun taas Spellpower ja Wisdom määrittävät kuinka tehokkaita ja kuinka paljon loitsuja sankari voi loitsia.
Pelissä on 9 eri faktiota jakautuneena yhtä moneen eri kaupunkityyppiin, joista yksi on saatavilla ainoastaan Armageddon's Blade-lisälevyn hankkineille. Jokaisella kaupungilla on omat 7 erilaista yksikköä, joilla jokaisella on myös päivitetty versio. Lyhyt kuvaus eri kaupungeista:
- Castle eli ihmiskaupungin yksiköt koostuvat keskiaikaisista joukoista kuten ritareista ja jousimiehistä. Näiden lisäksi on myös fantastisia yksiköitä kuten griffineitä ja enkeleitä.
- Tower on magiaan keskittyvä kaupunki, jonka rosterista löytyy esimerkiksi maageja, golemeja, henkiä ja titaaneja.
- Rampartin kööriin mahtuu muun muassa haltijoita, druideja, yksisarvisia ja kultaisia lohikäärmeitä.
- Inferno on suorastaan helvetillinen kaupunki, jonka asukkaisiin kuuluvat impit, hellhoundit, demonit ja paholaiset.
- Dungeon on porukan outolintu, jolla ei erityisesti ole muuta teemaa kuin "pahat monsterit". Tyrmästä on mahdollista löytää harpyijoita, meduusoja, minotaureja ja mustia lohikäärmeitä.
- Necropolis on kuolleiden kaupunki, jonka yksiköt ovat tuttuja epäkuolleita kuten zombeja, vampyyreita, licheja ja haamulohikäärmeitä.
- Strongholdia asuttavat kaikenlaiset barbaariset rodut kuten goblinit, örkit, ogret ja kykloopit.
- Jos suohon haluat mennä nyt, valitse Fortress. Suossa asustelevat mm. liskomies, basiliski, wyverni ja hydra.
- Conflux ratsastaa perinteisillä neljällä elementillä, jotka löytyvät tietenkin yksikköinä. Näiden lisäksi on myös keijukaisia ja feenikslintuja.
Kaupungit tuottavat tietyn määrän rahaa vuorossa, joka vastaa yhtä päivää. Kerran viikossa kaupungin asumuksiin ilmestyy lisää yksiköitä rekrytoitavaksi. Kartalta löytyy erilaisia "kaivoksia" jotka tuottavat jotain pelin seitsemästä eri resurssista. Tämän lisäksi maastosta löytyy artefakteja, joita sankarit voivat käyttää. Yleensä resursseja ja kaivoksia vartioivat hirviöt, jotka voivat olla joko kaupunkien yksiköitä tai joitakin pelin "neutraaleista" yksiköistä. Sankarin kohdatessa joko hirviöitä tai toisen sankarin, aiheutuu taistelu.
Taistelu tapahtuu heksoista koostuvalla kentällä, jossa voi olla maastosta riippuen erilaisia esteitä, tai kaupunkiin hyökätessä, muuri ja vallihauta. Yksiköt toimivat nopeuden mukaan, ja sankarit voivat kerran vuorossa heittää yhden loitsun. Yksiköt voivat olla joko käveleviä jolloin erilaiset esteet hidastavat niitä, lentäviä jolloin ne voivat ylittää melkein kaikki esteet, tai ampujia jotka voivat hyökätä vihollisen kimppuun matkan päästä.
Pelin grafiikat ovat suorastaan saateenkaarimaisen värikkäät muutamia tilesettejä lukuunottamatta ja taisteluissa yksiköiden animoinnit ovat varsin yksityiskohtaiset. Ääniefektit ovat valitettavasti varsin keskitasoa muutamia varsin naurettavia lukuunottamatta. Musiikit sitä vastoin ovat suorastaan mahtavat, heti päävalikon musiikeista lähtien. Tässäpä muutama esimerkki.
HoMM3 on muutamien risujensa puolesta siltikin melkoista ruusuilla tanssia. Pelattavuuden ja tunnelman ollessa kohdallaan tuppaa unohtamaan ne pikkuviat, joita ehkä muissa peleissä arvostelisi ankarammalla kädellä. Jos olet vuoropohjaisten strategiapelejen ystävä etkä ole pelannu tätä mestariteosta, suosittelen että hommaat kyseisen pelin esimerkiksi GoG:sta. (Disclaimer: minä en vastaa siitä jos saat potkut töistäsi tai hylsyt kursseillasi koulussasi.)
lauantai 4. syyskuuta 2010
Tässä odotellessani äänestyksen tuloksia, ajattelin kertoa teille eräästä pelistä jota tuossa äänestyksessä ei ole. Tätäkin peliä on allekirjoittanut pelannut useita kymmeniä tunteja, jollei jopa satoja. Siispä, pidemmittä puheitta, seuraava arvosteluni.
Tyrian on vuonna 1995 Epic Megagamesin julkaisema shoot' em up-peli PC:lle. Pelin kehittäjä on Eclipse Productions (mm. Alexander Brandon, Jason Emery ja Daniel Cook), joka myöhemmin muutti nimensä World Tree Gamesiksi. Pelin juoni alkaa, kun Trent Hawkingsin hyvä ystävä Buce Quesillac ammutaan alas. Buce ehtii kertomaan ennen kuolemaansa Trentille että planeetta Tyrianilla on Gravitiumia, painovoimaa hallitsevaa mineraalia, jota suuryhtiö Microsol haluaa käyttää sota-aluksiensa voimanlähteinä. Trent on seuraavana tappolistalla, onnistuu hankkimaan itselleen pienen hävittäjäaluksen ja suuntaa kohti Savaran vapaata maailmaa.
Pelissä on kolme perusmoodia, yksinpelattava arcade mode, kahden pelaajan arcade mode sekä yhden pelaajan story mode. Erikoisena puolena kahden pelaajan pelissä on, että pelaajat ohjaavat kahta erilaista alusta, Dragonheadia ja Dragonwingia jotka voivat yhdistäytyä yhdeksi alukseksi, Steel Dragoniksi. Tällöin ensimmäinen pelaaja huolehtii itse aluksen ohjaamisesta ja toinen pelaaja tykkitornista. Tätä moodia on jopa mahdollista pelata modeemin välityksellä.
Pelin pääpaino on kuitenkin tarinamoodissa, jossa pelaaja ottaa edellä mainitun Trent Hawkingsin roolin. Ennen jokaista kenttää pelaajalla on mahdollisuus päivittää alustaa eri tavoilla, kuten ostamalla kokonaan uuden aluksen (vaikuttaa kestävyyteen), ostamalla paremman suojakentän tai reaktorin, ja tietenkin ostamalla uusia tai päivittämällä vanhoja aseitaan. Alukseen pystyy pulttaamaan 4 eri asetta, yhden eteen, yhden taakse ja tämän lisäksi kaksi sidekick-asetta. Osa sidekickeistä ampuu samaan aikaan kuin etu- ja taka-asekin, mutta osassa on rajattu määrä ammuksia, jolloin ampuminen tapahtuu erillisillä napeilla. Näiden aseiden panokset kuitenkin palautuvat ajan kanssa. Ainut haukku tulee siitä, että osa aseista on täysin hyödyttömiä joko omituisen panosten lentoradan tai ala-arvoisen tulivoimansa takia.
Peli jakautuu neljään, tai Tyrian2000-version ollessa kyseessä, viiteen eri episodiin. Jokaisessa episodissa on kymmenkunta kenttää, ja tietyissä kohdissa peliä, joutuu pelaaja valitsemaan haluamansa reitin kahdesta eri kentästä. Pelissä on myös todella paljon salakenttiä, joihin pääseminen vaatii joskus erittäin monimutkaisiakin suorituksia. Pelin kontrollit ovat hyvin yksinkertaiset, aluksen liikuttelu 8 eri suuntaan ja 3 tulitusnäppäintä. Erikoisuutena tietyille aluksille löytyy tappelupelimäisiä erikoisliikkeitä, joilla voi tehdä erilaisia superhyökkäyksiä tai vaikkapa palauttaa aluksen kestävyyttä suojakilpien kustannuksella. Kestävyydestä ja suojakilvistä puheenollen, suojakilvet latautuvat takaisin, mutta itse aluksen kestävyys ei. Parhaat suojakilvet tekevät aluksesta melkein tuhoutumattoman helpoimmilla tasoilla, mutta kun vaikeustasoa nostaa tarpeeksi, on väistelytaidoille tarvetta, sillä vihollisten tekemä vaurio kasvaa lähes eksponentiaalisesti. Myös törmääminen esteisiin tai vihollisiin on yleensä hyvin fataalia riippumatta vaikeustasosta.
Pelin grafiikat ovat kauniit ja monipuoliset, erilaisia kenttiä perinteisen avaruuden lisäksi on aavikkoa, viidakkoa, futuristista kaupunkia sekä jää- ja tuliplaneettoja. Vihollisten grafiikat ovat osittain hyvinkin onnistuneita, mutta joukosta löytyy myös hyvin geneerisen näköisiä ja keskinkertaisesti animoituja vihollisia. Musiikit ovat pari poikkeusta lukuunottamatta hyvin mieleen painuvia ja sopivat yleensä hyvin kenttiin tai tapahtumiin. Ääniefektit ovat hieman mitäänsanomattomat, mutta niihin harvemmin huomaa edes keskittyvänsä.
Kysymys siis kuuluukin: "Pidätkö shoot'em upeista?" Jos vastauksesi on kyllä, suosittelen että menet tänne ja lataat pelin 2.1 versiosta tehdyn porttauksen. Kyseessä ei ole remake, vaan C:llä tehty suora käännös nykyaikaisille käyttöjärjestelmille ja laitteille. Jos vastauksesi on ei, suosittelen silti, että kokeilet tätä peliä. Et tule pettymään.
Tyrian on vuonna 1995 Epic Megagamesin julkaisema shoot' em up-peli PC:lle. Pelin kehittäjä on Eclipse Productions (mm. Alexander Brandon, Jason Emery ja Daniel Cook), joka myöhemmin muutti nimensä World Tree Gamesiksi. Pelin juoni alkaa, kun Trent Hawkingsin hyvä ystävä Buce Quesillac ammutaan alas. Buce ehtii kertomaan ennen kuolemaansa Trentille että planeetta Tyrianilla on Gravitiumia, painovoimaa hallitsevaa mineraalia, jota suuryhtiö Microsol haluaa käyttää sota-aluksiensa voimanlähteinä. Trent on seuraavana tappolistalla, onnistuu hankkimaan itselleen pienen hävittäjäaluksen ja suuntaa kohti Savaran vapaata maailmaa.
Pelissä on kolme perusmoodia, yksinpelattava arcade mode, kahden pelaajan arcade mode sekä yhden pelaajan story mode. Erikoisena puolena kahden pelaajan pelissä on, että pelaajat ohjaavat kahta erilaista alusta, Dragonheadia ja Dragonwingia jotka voivat yhdistäytyä yhdeksi alukseksi, Steel Dragoniksi. Tällöin ensimmäinen pelaaja huolehtii itse aluksen ohjaamisesta ja toinen pelaaja tykkitornista. Tätä moodia on jopa mahdollista pelata modeemin välityksellä.
Pelin pääpaino on kuitenkin tarinamoodissa, jossa pelaaja ottaa edellä mainitun Trent Hawkingsin roolin. Ennen jokaista kenttää pelaajalla on mahdollisuus päivittää alustaa eri tavoilla, kuten ostamalla kokonaan uuden aluksen (vaikuttaa kestävyyteen), ostamalla paremman suojakentän tai reaktorin, ja tietenkin ostamalla uusia tai päivittämällä vanhoja aseitaan. Alukseen pystyy pulttaamaan 4 eri asetta, yhden eteen, yhden taakse ja tämän lisäksi kaksi sidekick-asetta. Osa sidekickeistä ampuu samaan aikaan kuin etu- ja taka-asekin, mutta osassa on rajattu määrä ammuksia, jolloin ampuminen tapahtuu erillisillä napeilla. Näiden aseiden panokset kuitenkin palautuvat ajan kanssa. Ainut haukku tulee siitä, että osa aseista on täysin hyödyttömiä joko omituisen panosten lentoradan tai ala-arvoisen tulivoimansa takia.
Peli jakautuu neljään, tai Tyrian2000-version ollessa kyseessä, viiteen eri episodiin. Jokaisessa episodissa on kymmenkunta kenttää, ja tietyissä kohdissa peliä, joutuu pelaaja valitsemaan haluamansa reitin kahdesta eri kentästä. Pelissä on myös todella paljon salakenttiä, joihin pääseminen vaatii joskus erittäin monimutkaisiakin suorituksia. Pelin kontrollit ovat hyvin yksinkertaiset, aluksen liikuttelu 8 eri suuntaan ja 3 tulitusnäppäintä. Erikoisuutena tietyille aluksille löytyy tappelupelimäisiä erikoisliikkeitä, joilla voi tehdä erilaisia superhyökkäyksiä tai vaikkapa palauttaa aluksen kestävyyttä suojakilpien kustannuksella. Kestävyydestä ja suojakilvistä puheenollen, suojakilvet latautuvat takaisin, mutta itse aluksen kestävyys ei. Parhaat suojakilvet tekevät aluksesta melkein tuhoutumattoman helpoimmilla tasoilla, mutta kun vaikeustasoa nostaa tarpeeksi, on väistelytaidoille tarvetta, sillä vihollisten tekemä vaurio kasvaa lähes eksponentiaalisesti. Myös törmääminen esteisiin tai vihollisiin on yleensä hyvin fataalia riippumatta vaikeustasosta.
Pelin grafiikat ovat kauniit ja monipuoliset, erilaisia kenttiä perinteisen avaruuden lisäksi on aavikkoa, viidakkoa, futuristista kaupunkia sekä jää- ja tuliplaneettoja. Vihollisten grafiikat ovat osittain hyvinkin onnistuneita, mutta joukosta löytyy myös hyvin geneerisen näköisiä ja keskinkertaisesti animoituja vihollisia. Musiikit ovat pari poikkeusta lukuunottamatta hyvin mieleen painuvia ja sopivat yleensä hyvin kenttiin tai tapahtumiin. Ääniefektit ovat hieman mitäänsanomattomat, mutta niihin harvemmin huomaa edes keskittyvänsä.
Kysymys siis kuuluukin: "Pidätkö shoot'em upeista?" Jos vastauksesi on kyllä, suosittelen että menet tänne ja lataat pelin 2.1 versiosta tehdyn porttauksen. Kyseessä ei ole remake, vaan C:llä tehty suora käännös nykyaikaisille käyttöjärjestelmille ja laitteille. Jos vastauksesi on ei, suosittelen silti, että kokeilet tätä peliä. Et tule pettymään.
torstai 2. syyskuuta 2010
One Must Fall 2097 eli lyhyesti OMF, on vuonna 1995 Epic Megagamesin julkaisema ja Rob Elamin (Diversions Entertainment) suunnittelema tappelupeli PC:lle.
Pelin juoni lyhyesti: Megakorporaatio WAR (World Aeronautics and Robotics) on päättänyt asuttaa Jupiterin kuun Ganymedeen, ja tarvitsee jonkun pitämään huolta projektista. Tämä ratkaistaan tietenkin laittamalla 10 henkilöä taistelemaan toinen toisiaan vastaan valtavien robottien eli HARien (Human Assisted Robots) avulla. Robotteja ohjataan kauko-ohjatusti, joten itse henkilöille ei aiheudu mitään vaaraa.
Pelissä on kolme pelimoodia: yksinpeli, jossa taistellaan tekoälyn ohjaamia vihollisia vastaan, kaksinpeli ja ja kampanjamoodi. Yksin- ja kaksinpelissä pelaaja(t) valitsevat ensin pilotin, joilla on kolme eri ominaisuutta, nopeus, kestävyys ja voima, ja sen jälkeen yhden 10 eri robotista. Nopea katsaus eri robotteihin:
Pelin pääpointti on tietenkin kampanjamoodi, jossa pelaaja saa alussa täysin päivittämättömän Jaguarin ja pienen summan rahaa. Sekä robottia että pilottia voi päivittää: pilotilla on kolme ominaisuutta; voima, nopeus ja kestävyys, kun taas robotilla on 6 ominaisuutta; käsien nopeus, jalkojen nopeus, käsien voima, jalkojen voima, panssari ja tainnutuksen vastustus. Päivitysten maksimimäärä vaihtelee ostetun robotin mukaan, eli nopeilla roboteilla on on enemmän nopeuspäivityksiä kuin voimapäivityksiä. Pelissä on neljä turnausta, jotka pelaajan on voitettava ollakseen maailman paras HAR-taistelija.
Jokaisen turnauksen alussa pelaaja on viimeisenä ja ainut tapa nousta rankingissa on pieksää seuraava vastustaja. Jos voitat, saat rahaa, mainetta ja kunniaa, jos häviät, joudut maksamaan robottisi korjauksen, ja jos sinulla ei ole tarpeeksi rahaa, joutuu valmentajasi myömään jonkin päivityksen pois.
Taistelut itsessään ovat melko suorasukaisia, tarkoituksena tietenkin pieksää paskat (tai ehkä tässä tapauksessa mutterit) pihalle vastustajastasi. Kummallakin pelaajalla on sekä kestävyysmittari sekä tyrmäysmittari. Jokainen torjumaton hyökkäys aiheuttaa tietenkin vahinkoa, mutta myös torjutut hyökkäykset laskevat tyrmäysmittaria, jonka mennessä nollaan olet täysin puolustuskyvytön usean sekunnin ajan. Pelissä on hyvin yksinkertainen kombosysteemi, sekä ensimmäisenä maailmassa, lopetusliikkeet. Erän lopussa, kun vastustajasi on jo voitettu, voit ensin tehdä "scrap"-liikkeen, joka on enemmänkin nöyryytystä, mutta jonka voit oikealla näppäinyhdistelmällä ketjuttaa "destruction"-liikkeeksi, joka räjäyttää vastustajan robotin tuhannen mutterin päreeksi.
Kontrollit ovat melko yksinkertaiset, 8 eri suuntaa sekä lyönti- ja potkunapit. Yhdistelemällä eri suuntia potkuihin ja lyönteihin saa kätevästi hitaita mutta voimakkaita tai nopeita mutta heikkoja hyökkäyksia aikaan. Tämän lisäksi jokaisella robotilla on heitto sekä 3 erilaista erikoishyökkäystä, jotka saadaan Street Fightermaisesti "alhaalta taakse + lyönti"-tyylisillä näppäinkomennoilla aikaan.
Pelin graafinen suunnittelu muistuttaa 50-60-luvun leffoista, robotit näyttävät kuin mustavalkofilmeistä pöllityiltä, mutta alkujärkytyksen jälkeen uniikki tyyli näyttää todella hienolta ja sulavalta. Animointiin on varmasti käytetty järkyttävä määrä miestunteja, ja pelin taustat ja muut grafiikat ovat aikansa huippuluokkaa.
Pelin musiikit saavat erityismaininnan, päävalikon musiikit aiheuttavat vieläkin vilunväreitä selkärankaa pitkin, sekä kenttien musiikit ovat varsin sopivat ja menevät toimintapainotteiseen peliin. Ääniefektit ovat melkoisen geneerisiä metallinkolahduksia, jotka kuitenkin sopivat peliin kuin nyrkki silmään.
Kaiken kaikkiaan, jokaisen tappelupeleistä kiinnostuneen kannattaa kokeilla tätä peliä, sillä se on ollut freewarea vuodesta 1999 asti, ja DosBoxin avulla sen pelaaminen sujuu vaivatta.
OMF saatavilla täältä
DosBox saatavilla täältä
Pari gameplay videota 1 2
Youtubelinkki päävalikon musiikkiin
Huom! Obs! Uutta internetissä: Setä pelaa ihan itse
Pelin juoni lyhyesti: Megakorporaatio WAR (World Aeronautics and Robotics) on päättänyt asuttaa Jupiterin kuun Ganymedeen, ja tarvitsee jonkun pitämään huolta projektista. Tämä ratkaistaan tietenkin laittamalla 10 henkilöä taistelemaan toinen toisiaan vastaan valtavien robottien eli HARien (Human Assisted Robots) avulla. Robotteja ohjataan kauko-ohjatusti, joten itse henkilöille ei aiheudu mitään vaaraa.
Pelissä on kolme pelimoodia: yksinpeli, jossa taistellaan tekoälyn ohjaamia vihollisia vastaan, kaksinpeli ja ja kampanjamoodi. Yksin- ja kaksinpelissä pelaaja(t) valitsevat ensin pilotin, joilla on kolme eri ominaisuutta, nopeus, kestävyys ja voima, ja sen jälkeen yhden 10 eri robotista. Nopea katsaus eri robotteihin:
- Jaguar - Pelin keskivertorobotti, ei erityisen hyvä missään, mutta ei huonokaan.
- Shadow - Nopea, pystyy luomaan klooneja itsestään jotka hyökkäävät vihollisen kimppuun
- Thorn - Hidas mutta voimakas robotti
- Pyros -Erilaisia tulihyökkäyksia käyttävä robotti, enemmän voima kuin nopeuspainotteinen
- Electra - Nopea mutta hieman heikko, käyttää sähköhyökkäyksiä
- Katana - Toinen melko hyvin tasapainotettu robotti, jolla on käsien sijasta superterävät terät
- Shredder - Nopeahko robotti, pystyy "ampumaan" kätensä hyökätäkseen vihollisen kimppuun kauempaa
- Flail - Robotti, jolla on jalkonen sijasta renkaat ja olkapäissä ketjujen päässä olevat piikkipallot
- Gargoyle - Siivekäs lentävä robotti, todella nopea, keskittynyt tekemään ilmahyökkäyksiä
- Chronos - Erikoiskykyina teleportaatio ja vihollisten pysäyttäminen
Pelin pääpointti on tietenkin kampanjamoodi, jossa pelaaja saa alussa täysin päivittämättömän Jaguarin ja pienen summan rahaa. Sekä robottia että pilottia voi päivittää: pilotilla on kolme ominaisuutta; voima, nopeus ja kestävyys, kun taas robotilla on 6 ominaisuutta; käsien nopeus, jalkojen nopeus, käsien voima, jalkojen voima, panssari ja tainnutuksen vastustus. Päivitysten maksimimäärä vaihtelee ostetun robotin mukaan, eli nopeilla roboteilla on on enemmän nopeuspäivityksiä kuin voimapäivityksiä. Pelissä on neljä turnausta, jotka pelaajan on voitettava ollakseen maailman paras HAR-taistelija.
Jokaisen turnauksen alussa pelaaja on viimeisenä ja ainut tapa nousta rankingissa on pieksää seuraava vastustaja. Jos voitat, saat rahaa, mainetta ja kunniaa, jos häviät, joudut maksamaan robottisi korjauksen, ja jos sinulla ei ole tarpeeksi rahaa, joutuu valmentajasi myömään jonkin päivityksen pois.
Taistelut itsessään ovat melko suorasukaisia, tarkoituksena tietenkin pieksää paskat (tai ehkä tässä tapauksessa mutterit) pihalle vastustajastasi. Kummallakin pelaajalla on sekä kestävyysmittari sekä tyrmäysmittari. Jokainen torjumaton hyökkäys aiheuttaa tietenkin vahinkoa, mutta myös torjutut hyökkäykset laskevat tyrmäysmittaria, jonka mennessä nollaan olet täysin puolustuskyvytön usean sekunnin ajan. Pelissä on hyvin yksinkertainen kombosysteemi, sekä ensimmäisenä maailmassa, lopetusliikkeet. Erän lopussa, kun vastustajasi on jo voitettu, voit ensin tehdä "scrap"-liikkeen, joka on enemmänkin nöyryytystä, mutta jonka voit oikealla näppäinyhdistelmällä ketjuttaa "destruction"-liikkeeksi, joka räjäyttää vastustajan robotin tuhannen mutterin päreeksi.
Kontrollit ovat melko yksinkertaiset, 8 eri suuntaa sekä lyönti- ja potkunapit. Yhdistelemällä eri suuntia potkuihin ja lyönteihin saa kätevästi hitaita mutta voimakkaita tai nopeita mutta heikkoja hyökkäyksia aikaan. Tämän lisäksi jokaisella robotilla on heitto sekä 3 erilaista erikoishyökkäystä, jotka saadaan Street Fightermaisesti "alhaalta taakse + lyönti"-tyylisillä näppäinkomennoilla aikaan.
Pelin graafinen suunnittelu muistuttaa 50-60-luvun leffoista, robotit näyttävät kuin mustavalkofilmeistä pöllityiltä, mutta alkujärkytyksen jälkeen uniikki tyyli näyttää todella hienolta ja sulavalta. Animointiin on varmasti käytetty järkyttävä määrä miestunteja, ja pelin taustat ja muut grafiikat ovat aikansa huippuluokkaa.
Pelin musiikit saavat erityismaininnan, päävalikon musiikit aiheuttavat vieläkin vilunväreitä selkärankaa pitkin, sekä kenttien musiikit ovat varsin sopivat ja menevät toimintapainotteiseen peliin. Ääniefektit ovat melkoisen geneerisiä metallinkolahduksia, jotka kuitenkin sopivat peliin kuin nyrkki silmään.
Kaiken kaikkiaan, jokaisen tappelupeleistä kiinnostuneen kannattaa kokeilla tätä peliä, sillä se on ollut freewarea vuodesta 1999 asti, ja DosBoxin avulla sen pelaaminen sujuu vaivatta.
OMF saatavilla täältä
DosBox saatavilla täältä
Pari gameplay videota 1 2
Youtubelinkki päävalikon musiikkiin
Huom! Obs! Uutta internetissä: Setä pelaa ihan itse
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Tästä se lähtee...
Luettuani Nimmarin blogia ja katsottuani NES-retkun Youtube-pätkiä, päätin että minunkin on saatettava oma sanani internetin kuultavaksi. Koska en ole yhtä luonteva ja karismaattinen kuin Retku tai Väinämöisen kaltainen sanaseppo kuten Nimmari, ajattelin blogin olevan paras vaihtoehto itseni ilmaisemiseen.
Tässä blogissa tulen arvostelemaan ja kertomaan teille niistä monista nykypuitteilla vanhoista peleistä, joita olen elämäni varrella pelannut. Jotta kellekään ei jäisi väärää käsitystä, tässä tapauksessa vanha tarkoittaa yli 10 vuotta sitten julkaistua peliä.
Tässä blogissa tulen arvostelemaan ja kertomaan teille niistä monista nykypuitteilla vanhoista peleistä, joita olen elämäni varrella pelannut. Jotta kellekään ei jäisi väärää käsitystä, tässä tapauksessa vanha tarkoittaa yli 10 vuotta sitten julkaistua peliä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)